Onko kentällä pakko pakko kiroilla ?
24.5.2014
Onko kentällä pakko kiroilla?
(Ethän vanhempana tunnista itseäsi?)Sain vastikään olla katsomassa nappuloiden futisturnausta kentän reunalla. On huikeata seurata vanhempia, jotka ovat sydämestään mukana pyrkien kasvattamaan jälkikasvustaan kuuliaisia yhteisten pelisääntöjen noudattajia pelin parissa. Unohtamatta valmentajia, jotka parhaaksi katsomallaan tavalla auttavat pelaajiaan kehittymään jalkapalloilijoina.
Kesken tämän harmonian kentän reunalta kuuluu erään vanhemman vihainen, höystesanoilla vahvistettu ohjeistus omalle kullannupulle, joka ei ihan sillä kertaa ollut pelissä mukana. Olin iloinen huomatessani, että koko ikäni kentällä vääriä sanavalintoja viljelleenä liigajyränä en kuitenkaan ollut immuuni asialle. Paatunut urheilijakin voi siis oppia.
KESKUSTELIMME AIHEESTA eräässä suurimpien palloilulajien yhteistapaamisessa. Huoli on yhteinen. Lajiliitot ja Valo tekevät jatkuvasti arvokasta työtä asian eteen. Muun muassa Palloliiton Turun Piiri on tehnyt hienoa työtä kiroilun nollatoleranssin eteen sekä oranssin kortin lanseerauksella. Väitän, että olemme edistyneet asiassa paljon, mutta aihe kannattaa pitää pinnalla.
Moni ajattelee, ettei kasvatustyössä kannata lähteä liikkeelle aikuisten sarjoista. Olen vaarallisilla vesillä, kun myönnän itsekin osittain tuntevani alatyylisen kielenkäytön kuuluvan siihen maailmaan. Me pelaajat emme ole ylpeitä siitä, mutta esimerkiksi epäonnistumisen jälkeinen v-huuto on niin syvällä selkärangassa, että se kyllä sujuu luontevasti vielä ikämiesten otteluissakin.
Oli kyse sitten aikuisten tai lasten peleistä, muutosta kannattaa ja pitää yrittää. Se ei kuitenkaan saa viedä kaikkea huomiota. Tunnekuohut sekä draama kuuluvat peliin ja spontaaneille asioille tulee antaa tilaa. Jotta vireystila ja luovuus ovat maksimissa, pelissä tulee elää mukana joka solulla. Tärkeintä on ottaa räikein kielenkäyttö pois – sellainen, joka ei kuulu mihinkään tilanteeseen.
Television välittämät kirosanat huvittavat katsojia ikään katsomatta. Vaikka ymmärrän hyvin valmentajien ja pelaajien reaktiot, lapset imevät kuvista ja huudoista oppia. Niin lajilittojen kuin perheidenkin kodeissa tekemä kasvatustyö alatyylisen kielenkäytön kitkemiseksi voidaan tehdä nopeasti tyhjäksi yhdellä huudolla, kun se tulee esikuvan suusta. Oli kyseessä sitten maajoukkuepelaaja tai sitten oma vanhempi kentällä tai sen laidalla.
PALATAAN TAKAISIN nappulakentän laidalle. Vanhempien on kyettävä hillitsemään tunteensa ja sanansa, tapahtuu kentällä sitten mitä tahansa.
Useimmiten alle kouluikäisten peleissä pelinohjaajana toimii nuori tyttö tai poika. Olen nähnyt, kuinka vanhemmat huutavat alle 12-vuotiaalle pelinohjaajalle siten, että valmentajien on ollut pakko puuttua asiaan. Oranssi kortti vanhemmille, mutta Respect valmentajille, jotka esimerkillään näyttivät käytöksen olevan tuomittavaa.
Meidän kaikkien tulee kantaa vastuu rooliimme katsomatta. Kuvatun kirosanaryöpyn niskaansa saaneesta pelinohjaajasta ei kasva erotuomaria, mutta lapsista kasvaa varmasti kaltaisiani liigajyriä kaikille sarjatasoille pitkälle tulevaisuuteen. Tiedän olevani tässä asiassa kuin pukki kaalimaan vartijana, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää muuttua.
MARCO CASAGRANDE
Kirjoittaja on Suomen Palloliiton pääsihteeri
LÄHDE: TS KOLUMNI
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/632922/Onko+kentalla+pakko+kiroilla