Opinnäytetyö urheilevan lapsen ravitsemuksesta

Laurea ammattikorkeakoulussa Tikkurilan kampuksella valmistui opinnäytetyö, jossa kehitettiin ravitsemuskasvatus-tuokiot alakouluikäisten urheilua harrastavien lasten motivoimiseksi terveyttä edistäviin ruokavalintoihin. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Turun Nappulaliiga Ry -jalkapalloseuran kanssa.

Kouluterveyskyselyn (THL 2019) mukaan lasten ravitsemuksessa on parannettavaa. Urheileville lapsille on erityisen tärkeää syödä riittävästi ja monipuolisesti. Suurin ero vähän liikkuvaan lapseen verrattuna on urheilevan lapsen suurempi energian ja nesteiden tarve. Tärkeimpiä asioita lasten riittävässä ruokailussa ovat ateriarytmi, lautasmalli, värikkäiden kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttäminen, rohkeus kokeilla uusia ruokia sekä riittävä päivittäinen energia- ja suojaravintoaineiden saanti. Riittävää energiansaantia voi arvioida karkeasti sillä, että lapsen pituus ja paino kehittyvät kasvukäyrien mukaan normaalisti, lapsi jaksaa harjoitella mielellään, hänen vireystilansa on hyvä ja palautuminen harjoituksista onnistuu hyvin.

Ravitsemuskasvatus on yksilöiden ja ryhmien ruokaan liittyvien asenteiden, arvojen, tietojen, taitojen ja tapojen kehittämistä terveyttä edistävään suuntaan. Opinnäytetyössä hyödynnettiin erilaisia ravitsemus- ja ruokakasvatuksen menetelmiä lasten opetustuokioissa. Lisäksi tarkasteltiin eri ravintoaineita ja niiden vaikutuksia sekä alakouluikäisten lasten kykyä tehdä itsenäisesti terveyttä edistäviä valintoja ruokailussa.

Opinnäytetyössä kehitettiin jalkapalloharjoitusten yhteydessä pidettävät ravitsemuskasvatustuokiot tärkeimmistä urheilevan lapsen ravitsemukseen liittyvistä asioista sekä toiminnallisuutta oppimisen välineenä käyttävä kotitehtävä. Kotitehtävä on bingoruudukkotyylinen paperi, joka sisältää 20 ravitsemukseen liittyvää arjessa kokeiltavaa asiaa. Toinen tuokio oli kertauksenomainen ja tapahtui kolmen viikon päästä ensimmäisestä tuokiosta. Toteutuksessa käytettiin pilottiryhmää, joka oli 10-vuotiaiden aluejoukkue. Kohderyhmänä toimi 9-vuotiaiden edustusjoukkue. Lapset täyttivät bingoruudukoita kotona ahkerasti. Kertaustuokiossa käytiin läpi tärkeimmät ravitsemukseen liittyvät asiat ja lapset saivat kertoa kokemuksistaan. Bingoruudukon täyttäminen oli auttanut lapsia esimerkiksi kokeilemaan uusia ruokia. Keskimäärin lasten tiedot ravinnosta olivat hyvät jo ensimmäisessä tuokiossa, mutta tehtävä auttoi heitä muistamaan ruokailuun liittyviä asioita arjessa. Myös lasten vanhemmat ja joukkueen toimihenkilöt antoivat pidetyistä ravitsemuskasvatustuokioista positiivista palautetta. Vanhempien palautteen mukaan bingoruudukko oli myös saanut koko perheen yhdessä pohtimaan ravitsemusasioita.

Opinnäytetyössä laadittua ravitsemuskasvatustuokio-menetelmää on mahdollista laajentaa eri joukkueiden käyttöön ja myös eri urheiluseuroihin ja -lajeihin. Monet seurajoukkueet toimivat vapaaehtoisten voimin, ja vaikka lajitietämys on hyvää, voi ravitsemusasioiden osaaminen olla vaihtelevaa. Jatkokehittämisehdotuksena myös lasten vanhemmille ja valmentajille pidettävät ravitsemustuokiot vaikuttivat olevan tarpeellisia.

Terveydenhoitajaopiskelija

Helena Muuri